Ilta alkoi laskeutua metsän ylle, ja pieni Pupu pomppi kevyesti takaisin pesälleen pitkän päivän jälkeen. Metsä hiljeni, ja taivaalle ilmestyi ensimmäisiä tähtiä. Pupun mielessä oli jo mukava ajatus lämpimästä peitosta ja hyvin ansaituista unista.

Mutta kun Pupu saapui kotipesänsä ovelle, hän kohtasi yllätyksen – siellä istui hänen ystävänsä Kärppä-Kaarlo, jolla oli huolestunut ilme kasvoillaan.

“Hei, Pupu! Et arvaa, mitä näin matkalla tänne – outoja jälkiä kuun valossa!” Kärppä kuiskasi salaperäisesti.

“Jälkiä? Vau, kerro lisää!” Pupu innostui unohtaen hetkeksi iltatoimensa. Hän oli aina utelias ja valmiina seikkailuun.

Kärppä johdatti Pupun metsän reunalle, missä he tapasivat Pöllö-Pirjon, joka istui puun oksalla ja katseli ympärilleen tarkkaavaisena. “Te kaksi näytätte kovin uteliailta näin myöhään,” Pöllö huomautti leikkisästi.

“Kyllä vain, etsimme jälkiä!” Pupu vastasi innokkaasti. “Mitä sinä olet nähnyt, Pöllö?”

Pöllö pudisteli päätään lempeästi ja sanoi: “Näin valoja vilkkuvan kuusten takana, aivan kuin jonkun olisi aika vetäytyä yöpuulle. Eiköhän olisi teidänkin?” Pöllö vinkkasi, sillä hän tiesi, että Pupu ja Kärppä tarvitsisivat unta seuraavan päivän seikkailuihin.

Pupu mietti hetken. “Oikeassa olet, Pöllö. Minulla onkin vielä tärkeät iltatoimet tekemättä!”

Pupu kiitti ystäviään ja loikki takaisin kotiin. Siellä häntä odottivat pieni pesuvati ja hammasharja. “Nyt on aika hoitaa hampaat kuntoon,” Pupu sanoi itsekseen päättäväisesti.

Pupu harjasi hampaitaan huolellisesti, kuullen mielessään äitinsä neuvon: “Puhtaat hampaat tuovat makeat unet.” Hän kuuli pesän ulkopuolelta Kärppä-Kaarlon rohkaisevan äänen: “Hyvä, Pupu, muista harjata joka hammas!”

Kun hampaat oli harjattu, Pupu käpertyi pesäänsä ja veti pehmeän peiton korviensa päälle. Juuri kun hän oli vaipumassa uneen, pesän oven takaa kuului pieni koputus. Kärppä kurkisti ovesta sisään ja hymyili leveästi.

“Hyvää yötä, Pupu! On hyvä tietää, että ystävät ovat lähellä. Näemme huomenna aamunkoitteessa,” Kärppä kuiskasi.

Pupu nyökkäsi väsyneenä ja vastasi haukotellen: “Hyvää yötä, Kärppä. Kiitos, että autoit minua muistamaan, mikä on tärkeää.”