“Mutta mummi, haluan leikkiä vielä!” Eetu vastasi innokkaasti.

Mummi katsoi häntä lempeästi. “Mitä jos kysyt kellolta, mitä se mieltä on?” hän ehdotti.

Eetu kääntyi seinällä olevaan vanhaan, kauniiseen kelloon. “Kello, onko nyt aika mennä nukkumaan?” hän kysyi.

Kello tikitti rauhallisesti ja vastasi: “Tik-tok, Eetu, on aika rauhoittua. Yön taika on alkamassa!”

Eetu katsoi mummia, joka hymyili. “Miksi kello sanoi niin?” hän kysyi.

Kello jatkoi: “Kun rauhoitut, unet saapuvat ja vievät sinut seikkailuille.”

Eetu mietti, mitä kello tarkoitti. “Miksi minun pitäisi rauhoittua?” hän kysyi uteliaana.

“Yön taika tuo mukanaan kauniita unia. Jos olet rauhallinen, voit nähdä kimalaisia ja tähtiä unissasi,” kello selitti.

“Kuulostaa jännittävältä! Mitä näen unissani?” Eetu kysyi innokkaasti.

“Kukapa tietää? Unet ovat yllätyksiä, mutta ensin sinun on rauhoituttava,” kello vastasi.

Eetu tiesi, että mummi oli oikeassa. Hän meni pukeutumaan pehmeään yöpukuunsa ja palasi sängylle. Mummi peitti hänet lämpimällä peitolla. “Hyvin tehty, Eetu!” mummi kehui.

Kello jatkoi: “Nyt sulje silmäsi ja kuuntele yön ääniä. Kun rauhoitut, tähdet tulevat luoksesi.”

Eetu sulki silmänsä ja keskittyi. Hän kuuli yön tuulen kuiskivan ja kaukaisten eläinten ääniä. “Tämä on kaunista,” hän sanoi mietteliäänä.

“Hyvä, että osaat arvostaa yön rauhaa,” mummi sanoi ja istui Eetun viereen.

“Kello, haluan nähdä unia!” Eetu huudahti.

“Unet tulevat, kun annat niiden löytää sinut,” kello vastasi.

Eetu tunsi, kuinka unihiukkaset alkoivat tanssia hänen ympärillään. Hän hymyili ja huomasi, että yön taika oli todellista. Yhtäkkiä hän löysi itsensä kimalaisista tehdyn sillan päältä, joka johti taivaalla loistaviin tähtiin.

“Hienoa! Tässä on niin kaunista!” Eetu huudahti unissaan. Hän lensi tähtien ohi, ja jokainen tähti kertoi hänelle tarinoita.

“Miksi kimalaiset lentävät näin?” Eetu kysyi eräältä kimalaiselta.

“Kimalaiset keräävät tähtiä, jotta unet voivat olla kauniita,” kimalainen selitti ja jatkoi lentämistä.

Eetu nautti seikkailustaan, ja pian hän tunsi rauhan leviävän sydämeensä. Hän päätti, että haluaisi nähdä yhä lisää unia.

Kun aamu koitti, Eetu heräsi virkeänä ja iloisena. Hän riemuitsi siitä, että oli saanut kokea niin upeita unia. Hän juoksi mummilleen. “Mummi, näin ihania unia! Kiitos kellolle ja sinulle!”

Mummi hymyili. “Hyvä, että opit rauhoittumaan, Eetu. Se tekee unista erityisiä.”

Eetu katsoi kelloa, joka nyt tikitti rauhallisesti seinällä. “Kello, kiitos!” hän sanoi.

Kello vastasi: “Tik-tok, Eetu, muista aina, että rauhoittuminen on avain suloisiin uniin.”