Aurinko paistoi kirkkaasti tilalle, jossa possut elivät. Yksi niistä, nimeltään Patu, odotti innolla kylpyhetkeä. Hän rakasti kylpemistä, ja se oli hänen päivän kohokohtansa. Kun vesi virtasi, Patu hyppi riemusta.

“Hei kaikki! Kylpy on valmis!” Patu huudahti ystävilleen, jotka olivat kokoontuneet ympärilleen.

Ystävät, kuten iloinen Anni-jänis, rohkea Karhu-Kalle ja leikkisä Susi-Sanna, riensivät Patun luo. He kaikki tiesivät, että kylpyhetki oli täynnä hauskaa ja naurua.

“Patu, sinä olet niin innokas! Eikö sinua pelottanut kylpyvesi?” Anni kysyi, kun he astuivat veteen.

“Ei ollenkaan! Kylpy on kuin suuri seikkailu,” Patu vastasi ja alkoi roiskuttaa vettä ympäriinsä.

“Voi ei, Patu! Sinä kastat meidät kaikki!” Karhu-Kalle nauroi, kun vesi lensi ilmaan kuin sateenvarjo.

“Kastellessani teitä, teen tästä hauskempaa!” Patu sanoi ja otti lisää vettä tassuihinsa. Hän heitti sen Anni-jäniksen päälle, ja Anni päätti kostaa.

“Ei kestä kauan, ennen kuin sinäkin olet märkä!” Anni varoitti ja loikkasi Patun luo.

Ystävykset riemuitsivat. He loivat pieniä vesirallia ja tekivät isoja vesipisaroita ilmaan. Patu veti vesileikin mukaansa, ja pian koko kylpytila oli täynnä naurua ja iloa. Susi-Sanna yritti hypätä vedestä, mutta liukastui ja läsähti veteen.

“Patu, katso! Minä olen kalana!” Susi-Sanna nauroi, kun hän ui vedessä kuin kala.

Patu ja Anni nauroivat. “Susi-Sanna, sinä olet maailman paras kala!” Patu huudahti.

Kuitenkin nauru kääntyi pian kiljahduksiksi, kun vesi roiskui yhä enemmän. Vesi nousi ja nousi, kun Patu ja Anni kilpailivat siitä, kuka saisi pisimmän vesiräiskäyksen aikaiseksi.

“Voi ei, nyt minä kastun liikaa!” Karhu-Kalle huudahti, ja hän riensi pakoon Patun roiskuttavalta vedeltä.

“Älä ole tylsä, Kalle! Tule leikkimään!” Patu kehotti.

Karhu-Kalle kuitenkin pelkäsi, että hän kastuisi liikaa. “Minä menen kuivumaan!” hän sanoi ja astui pois altaasta.

Patu katsoi ystävänsä perään. Hän ymmärsi, että hauskuus ei ollut vain omassa roiskuttamisessa, vaan myös yhdessä leikkimisessä. Hän kääntyi Anni-jäniksen puoleen.

“Ehkä meidän pitäisi rauhoittua ja nauttia kylvystä yhdessä,” hän ehdotti. “Tiedätkö, voi olla, että Kalle kaipaa meitä.”

Anni nyökkäsi. “Hyvä idea! Kylpy on hauskinta, kun se on yhteinen kokemus.”

Patu huudahti: “Kalle! Tule takaisin! Me odotamme sinua!”

Karhu-Kalle kääntyi ja näki, kuinka ystävät nauttivat yhdessä vesileikeistä. Hän ymmärsi, että ystävien kanssa kylpeminen olisi hauskaa, vaikka tulisi märäksi. Hän palasi takaisin ja liittyi joukkoon.

“Patu, minä tulen! Mutta vain vähän vettä!” Kalle sanoi ja astui varovasti veteen.

He kaikki nauroivat ja leikkivät yhdessä, ja kylpyhetkestä tuli unohtumaton. Vesi roiskui, nauru kaikuivat, ja ystävyys vahvistui.

Kun kylpyhetki päättyi, Patu katsoi ystäviään. “Oli niin hauskaa! Kylpyhetki on aina parempi, kun voimme jakaa sen yhdessä.”

Ystävykset nyökkäsivät. “Yhdessä oleminen tekee kaikesta hauskempaa,” Susi-Sanna sanoi.